Pyöreä Pöytä – verhohallitusten verkosto

“Voimat, jotka ovat ajaneet nämä ihmiset huipulle, mukaanlukien minut, ovat täsmälleen samat voimat, jotka ajavat meitä kohti yhtä maailmanhallitusta. Nuo voimat eivät muutu huolimatta siitä, että meidän johtajamme vaihtuvat.” -Paavi Johannes Paavali II

Nykyään lähes kaiken poliittisen päätöksenteon taustalta voi löytää yhden yhteisen piirteen: maailman yhdentymisen. On selvää, ettei valtioissa toteutettava vallan luovutus kauemmaksi ja ylikansalliseksi palvele ainakaan demokratiaa tai kansallisuuksia ylipäätään. Mistä yhtenemisen ideologia sitten sikiää? Seuraavassa tarkastellaan maailman varjohallituksen poliittista asiaa ajavaa verkostoa, mitkä ryhmittymät todella ohjaavat poliittista ja taloudellista kehityskulkua.

Round Table, Pyöreä Pöytä

Pyöreä pöytä vihittiin Lontoossa 5. helmikuuta 1891 vapaamuurariloosiksi, tarkoituksenaan toimia ytimenä kasvavassa salaisten järjestöjen ja veljeskuntien verkostossa. Sen päämääränä oli illuminaattien Novus Ordo Seclorum eli tavoitteina muodostaa maailmanhallitus, keskuspankki, maailmanarmeija, maailmanlaajuinen talousjärjestelmä ja maailmankirkko. Seuran perusti liikemies Cecil Rhodes illuminaatteja tukeneen pankkiiri ja vapaamuurari Mayer Amchell Rothschildin toimesta.

1900-luvun alussa Pyöreän Pöydän verkosto ohjasi aikansa mahtavimman maan Britannian politiikkaa. Sen vaikutusvalta ulotettiin myös Atlantin taakse Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, joissa muodostettiin ne valtaryhmittymät, jotka siellä edelleenkin kontrolloivat politiikkaa, taloutta ja joukkotiedotusvälineitä. Yhdysvalloissa ryhmä toimi nimellä Inquiry Group.

Eräs Pyöreästä Pöydästä paljastuksia tehnyt oli amerikkalainen historian professori William Carrol Quigley, joka tutki laajasti suurten pankkiirisukujen toimintaa ja myös Pyöreän Pöydän haarautumia ja vaikutusvaltaa. Hän kirjoitti kirjoitti kirjassaan Tragedy and Hope seuraavasti:

“Olen suurimman osan elämästäni ollut tapahtumien keskellä ja hyväksyn kyllä asetetut tavoitteet, mutta olen nykyisin ja aikaisemminkin tuonut esiin näkemykseni salassapitoa vastaan. Mielestäni Pyöreän Pöydän rooli historiassa on niin merkittävä, että se pitäisi tuoda julkisuuteen..

Tunnen verkoston operaatiot koska olen tutkinut niitä kahdenkymmenen vuoden ajan ja saanut vapaasti tutkia sen asiakirjoja ja salaisia seremonioita. En tunne vastenmielisyyttä sitä tai useimpia sen tarkoituksia kohtaan ja olen suuren osan elämästäni ollut kosketuksessa moniin niiden välineisiin. Olen aikaisemmin ja myöhemmin vastustanut muutamia sen poliittisia toimenpiteitä, mutta oletan, että niiden rooli historiassa on riittävän merkityksellinen tullakseen tunnetuksi.”

Quigley ei naivistina koskaan sisäistänyt Pyöreän Pöydän olemuksen perimmäistä ajatusta, vaan julkaisi mainitun kirjan hyvässä uskossa vuonna 1966. Kirja kuitenkin katosi nopeasti kauppojen hyllyiltä, mutta sitä ehdittiin toimittaa useisiin kirjastoihin ympäri maailmaa, mukaanlukien Åbo Akademille. Merkittävää on, että amerikkalaisen kirjapainon MacMillanin hallussa olleet kirjan painolevytkin tuhottiin.

Eversti Edward Mandell House, joka oli presidentti Woodrow Wilsonin ystävä ja neuvonantaja, oli Inquiry Groupin jäsen ja merkittävä suunnittelija Uuden maailmanjärjestyksen toteuttamisessa. Hän kirjoitti aiheesta kirjan nimeltä Administrator, jossa neuvotaan kuinka salajärjestöt voivat hyödyntää sekä hallitus- että oppositiopuolueita maailmanhallituksen luomisessa ja kuinka haluttu henkilö saadaan asetettua presidentiksi. Maailmanhallituksen johtoon hän kaavaili kahdentoista miehen eliittiryhmää sekä yhtä maailmandiktaattoria, eli lukua 13, joka toistuu usein salaisissa järjestöissä. Eskatologiselta kannalta on merkittävää, että gematriassa luku merkitsee kapinaa. House jakoi myös Karl Marxin unelman sosialistisesta yhteiskuntajärjestyksestä.

Pyöreä Pöytä kokosi 30. toukokuuta 1919 järjestönsä Pariisiin, jossa päätettiin perustaa Pyöreälle Pöydälle tytärjärjestöt Atlantin molemmille puolille. Brittijärjestö sai nimekseen Royal Institute for International Affairs eli Kansainvälisten kysymysten järjestö, ja sen amerikkalainen vastine Council for Foreign Relations eli Ulkomaansuhteiden neuvosto.

Pian toisen maailmansodan jälkeen Pyöreän Pöydän alle syntyi kolme järjestöä lisää, Bilderberg-ryhmä vuonna 1954, Rooman klubi 1968 ja Trilateraalinen komissio 1973. Näin syntyi lähihistorian merkittävin poliittisen vallan käyttäjä, jonka vaikutus globaalisti eri tapahtumiin on jo nyt monin verroin suurempi kuin kansanvaaleilla muodostettujen hallitusten.

Royal Institute for International Affairs RIIA, Kansainvälisten kysymysten järjestö

79-Chatham House

“Nämä yritykset ja järjestöt pitävät palkkalistoillaan ja jäsenistössään maailman suurimmat korporaatiot, ja niiden ajamat asiat edistävät korporaatioiden etuja. Tällä ryhmittymällä on valtaa teollisuudessa, finanssiasioissa sekä mediassa, jonka kautta voidaan ohjailla yleisön näkemyksiä haluttuun suuntaan” -Tony Cartalucci, tutkija ja kirjailija

RIIA:lla on merkittävä vaikutusvalta brittiläiseen ja globaaliin politiikkaan. Se ohjaa Englannin ulkopolitiikkaa suvereenisti, eli on käytännössä maan ulkoministeriö, mutta toimii silti julkisuudelta salassa. RIIA:n yhteistyökumppani CFR hallitsee samaan tapaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikka, mutta paljon julkisemmin. Vaikka ne ohjaavatkin maidensa ulkopolitiikka, ne eivät ole valtiollisia laitoksia, vaan salaseuroja, ja niitä valvoo Pyöreä Pöytä. Julkisuudelta salattujen kokouksien osallistujat saavat käyttää sen antamaa tietoa, muttei paljastaa puhujien tai osallistujien nimiä, tai että tieto on lähtöisin järjestön järjestämästä kokouksesta.

Järjestön jäsenet kuuluvat kansainväliseen eliittiin, jotka työskentelevät vaikutusvaltaisilla paikoilla toteuttaen annettuja tehtäviä. Esimerkiksi RIIA:n presidentti lordi Peter Carrington, oli myös entinen Englannin ulkoministeri, entinen NATO:n pääsihteeri ja Trilateraalisen komission ja Kolmensadan komitean jäsen sekä Bilderberg-ryhmän puheenjohtaja 1991-98. Lordi Roy Jenkins of Hillhead on puolestaan entinen talousministeri ja Trilateraalisen komission perustajajäsen ja Bilderbergiläinen. Monet heistä eivät kuitenkaan tiedä mihin tehtävillä pyritään tai että heitä hyväksikäytetään. Samoin kuin Pyöreän Pöydän organisaatiossa, on myös sen peitejärjestöissä määrätty sisäpiiri, joiden ulkopuolella olevista jäsenistä monet ovat vaikutusvaltansa vuoksi käyttökelpoisia toteuttamaan vain pientä osuutta globaalin eliitin suuresta suunnitelmasta. Seuroihin on kuulunut myös hyväuskoisia idealisteja, kuten professori Carrol William Quigley.

RIIA on rakenteeltaan kuin salaseurat yleensä, eli sen kanssa tekemisissä olevat eivät tiedä miten ja mihin sitä käytetään. Se toimii läheisesti brittiläisen kuningashuoneen ja tiedustelupalvelun kanssa, mutta ajaa ohi oman maan taloudellisen asian silti Euroopan yhdentymistä kohti Pyöreän Pöydän päämäärää.

RIIA:n toimintaa rahoittavat edelleenkin sen alulle panneet tahot kansainväliset suuryritykset ja pankit, suuret öljy-yhtiöt, hiilen- ja sähköntuottajat sekä ydinvoimaviranomaiset. Muita tärkeitä jäsenorganisaatioita on suuri määrä kuten, Englannin valtionkirkko, Afrikan kansalliskongressi ANC ja Amnesty International. RIIA:n tukeviin tiedotusalan organisaatioihin kuuluvat maailman kaikki tärkeimmät radio- ja TV-yhtiöt sekä aikakausi- että päivälehdet. Ei siis ihme, ettei RIIA:n suunnattomasta vaikutusvallasta koskaan mainita mitään joukkotiedotusvälineissä.

Council on Foreign Relations CFR, Ulkomaansuhteiden neuvosto

cfr_logo

Vuonna 1921 perustettu Ulkomaansuhteiden neuvosto käsittää noin 3000 Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisinta henkilöä. Tärkeimmät sen perustamisessa mukana olleet henkilöt olivat kansainväliset pankkiirit J.P. Morgan, John D. Rockefeller, Paul Warburg ja Jacob Schiff, joka oli eurooppalaisen pankkiiri Rotschildin pääedustaja Yhdysvalloissa. Jacob Schiff oli mukana Venäjän vallankumouksen rahoittamisessa. Ulkomaansuhteiden neuvostoon ovat kuuluneet lähes jokainen presidentti ja varapresidentti, jokainen Yhdysvaltojen sota/puolustusministeri ja ulkoministeri yhtä lukuunottamatta sekä kymmenen viimeistä tiedustelupalvelu CIA:n johtajaa. CFR:n vaikutusvaltaisiin jäseniin on kuulunut muun muassa Bill Clinton, David Rockefeller, Henry Kissinger, Gerald Ford ja Jimmy Carter. George Bush on ollut CFR:n kuten myös trilateraalisen komission jäsen.

CFR:n päämäärä löytyy sen omasta asiakirjasta “Tavoite No 7: Amerikan ulkopolitiikan perustavoitteet: Rakentaa uusi kansainvälinen järjestys, minkä täytyy olla vastaus maailman pyrkimyksille rauhaan sekä sosiaaliseen ja taloudelliseen muutokseen.”

Kontra-amiraali Chester Ward oli CFR:n jäsen viisitoista vuotta, kunnes erosi neuvostosta. Hän kirjoitti vuonna 1975, että CFR:n päämäärä on upottaa Yhdysvaltojen itsenäisyys ja kansallinen riippumattomuus kaikkimahtavaan maailmanhallitukseen. Neuvoston toimintatapoja Ward kuvaili seuraavasti:

“Kun CFR:n määräävät jäsenet ovat päättäneet, että Yhdysvaltojen hallituksen tulee omaksua määrätty toimintatapa, CFR:n hyvin tehokkaat tutkimuselimet pannaan töihin järkiperäisten ja tunteellisten perusteiden luomiseksi tukemaan uutta politiikkaa ja tekemään tyhjäksi ja saattamaan häpeään kaikki vastustus niin älyllisesti kuin poliittisestikin.”

Kuten neuvoston brittiläistä haaraakin, tukee myös CFR:ää kansainväliset suuryritykset laidasta laitaan, kuten pankit, luottoluokittajat, öljy-yhtiöt, telekommunikaatioyhtiöt, lääkeyhtiöt sekä elintarvikejätit.

Bilderberg-ryhmä

Bilderberg-ryhmän isänä pidetään jesuiittatohtori Joseph Retingeriä, joka oli merkittävässä osassa Eurooppa-liikkeen synnyssä maailmansotien jälkeen. Retinger järjesti ensimmäisen Euroopan konferenssin Haagissa vuonna 1948, josta sai alkunsa Euroopan neuvosto. Retingerin suunnitelmiin kuului myös, että tärkeiden henkilöiden tulisi kokoontua epävirallisesti. Vuonna 1954 Alankomaiden prinssi Bernhard järjesti valituille henkilöille salaisen konferenssin Hollantiin, Oosterbeckin kaupunkiin Bilderberg-nimiseen hotelliin, josta ryhmä sai nimensä. Prinssi Bernhardista tuli bilderbergiläisten ensimmäinen puheenjohtaja. Hänen on mainittu sanoneen:

“Ihmisiä, jotka on kasvatettu kansallismielisyyteen, on vaikea uudelleenkouluttaa ajatukseen luovuttaa osa itsenäisyydestään ylikansalliselle järjestölle. Tämä on tragedia.”

Bilderberg-ryhmästä muodostui Yhdysvaltojen ulkomaansuhteiden neuvostoa vastaava organisaatio Euroopassa. Vuonna 1955 neuvottelusta vuosi julkisuuteen seuraava julkilausuma:

“Tunnustettiin yleisesti, että on yhteinen vastuumme päästä mahdollisimman lyhyessä ajassa korkeimman asteen integraatioon aloittaen Euroopan yhteisestä markkina-alueesta.”

Spotlight-lehti julkaisi kesäkuussa 1991 Baden-Badenissa Saksassa pidetyn Bilderberg-ryhmän kokouksen osanottaja luettelon, jonka listalta löytyi muun muassa Helsingin Sanomien pääomistaja Aatos Erkko. Aloituspuheessa David Rockefeller kiitti vuosikymmenien vaitiolosta seuraavasti:

“Olemme kiitollisia The Washintog Postille, The New York Timesille, Time-lehdelle ja muille julkaisuille, joiden johtajat ovat ottaneet osaa kokouksiimme ja kunnioittaneet hienotunteisia lupauksiaan melkein 40 vuotta. Meille olisi ollut mahdotonta kehittää suunnitelmaamme maailmalle, jos olisimme näiden vuosien aikana olleet alttiita julkisuuden kirkkaille valoille.”

Näin myös Helsingin Sanomat sai kiitokset vaiteliaisuudestaan, ettei maailmanlaajuinen salaliitto pääsisi yleisön tietoon. Bilderberg-ryhmän jäsenet ovat valtion päämiehiä, EU-komission ja NATO:n johtajia, pankkiireja, ylikansallisten suuryritysten johtajia, ammattiyhdistysjohtajia, lehdenomistajia ja mediajohtajia radio- ja TV-yhtiöistä.

Bilderberg-ryhmän kokouksien turvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Vuonna 1986 Iso-Britanniassa järjestetystä kokouksesta ei kirjoitettu mitään oleellista, paitsi eräästä miehestä, joka joutui oikeuden eteen eksyttyään ryhmän neuvottelutiloihin etsiessään oikotietä hotellin läpi. Lehtiraportin mukaan miehellä oli onnea, koska häntä ei ammuttu.

Trilateraalinen komissio

1067px-Trilateral.svg

Puolalainen jesuiitta Zbigniew Brzezinski kirjoitti kirjassaan Between Two Ages (Kahden aikakauden välissä), kuinka kansantalous, puolustus ja poliittinen toiminta pitäisi kietoa yhteen. Suunnitelma koski kapitalistisia maita, koska kommunistisissa maissa oli jo hänen hyväksymänsä kontrolli. Brzezinski esitti ideansa David Rockefellerille, joka vei asian eurooppalaisen Bilderberg-ryhmän kokoukseen. Sen seurauksena Brzezinski ja Rockefeller alkoivat kerätä jäseniä uuteen ryhmään, josta syntyi virallisesti Trilateraalinen komissio vuonna 1973. Jäsenet koostuivat pääosin Yhdysvalloista, Länsi-Euroopasta ja Japanista.

Trilateraalisen komission julkilausuma paljastaa, kuinka jäsenet ovat sidoksissa myös muihin Pyöreän Pöydän verkostoihin:

“Trilateraalisen komission jäsenet olivat tärkeässä osassa Euroopan unionin luomisessa. EU on esikuva maailmanhallitukselle, joka tulee muuttamaan pian kansainvälisiä suhteita.”

Amerikkalainen senaattori Barry Goldwater varoitti vuonna 1979 Trilateraalisesta komissiosta kirjassaan With No Apologies:

“Mielestäni Trilateraalinen komissio edustaa taitavaa, rinnastettua yritystä käyttää hyväkseen kontrollia ja yhdistää kokonaisuudeksi neljä valtakeskusta – poliittinen, rahallinen, henkinen ja kirkollinen. Hengellisellä, poliittisella ja taloudellisella vapaudella ei ole sijaa ensi vuosisadan trilateraalisessa rakenteessa.. Trilateraalien todellinen pyrkimys on luoda maailmanlaajuinen taloudellinen valta, joka on suurempi kuin mukana olevien valtioiden poliittisten hallitusten valta.. Järjestelmän johtajina ja luojina he tulevat hallitsemaan tulaveisuutta.”

Vuoden 1999 pidetyn Trilateraalisen komission kokouksen muistio joutui vuosituhannen vaihteessa amerikkalaisen Spotlight-lehden haltuun ja sitä myöten julkisuuteen. Siitä kävi ilmi, että komissioon kuuluu 375 erityisen vaikutusvaltaista finanssimiestä ja teollisuusjohtajaa, kansan valitsemaa poliitikkoa, akateemikkoa ja mielipidevaikuttajaa Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Japanista. Komission kokoukset eivät ole julkisia ja sen jäsenet hakeutuvat niihin salaa, tiedotusalan ihmisiä vältellen. Muistio vahvisti myös sen, että maailmanhallituksen muodostamisella pyritään turvaamaan rikkaimpien edut. Tähän suunnitelmaan kuuluu Euroopan saattaminen liittovaltioksi ja vastaavanlaiseksi vapaakauppajärjestelmäksi kuin NAFTA on Amerikan kaksoismantereilla.

Rooman klubi

TheClubOfRome

Bilderberg-ryhmään kuuluva italialainen taloustieteilijä Aurelio Peccei perusti Rooman klubin vuonna 1968. Seuraan kuuluu noin 200 jäsentä koostuen eri maiden talous- ja tiedemiesten eliitistä. Klubi tiedottaa ympäristöasioista ja tutkii uhmiskunnan tulevaisuuden vaihtoehtoja. Taustalla se kuitenkin ajaa maailman yhdentymisen asiaa. Klubin mielestä on myös välttämätöntä, että harvat valistuneet ottaisivat kontrollin.

”Mitä suuremmat alueet ja mitä kauemmin ne ovat sidoksissa ongelmiin, sitä harvemmaksi käyvät ne ihmisyksilöt jotka todella välittävät niiden ratkaisemisesta.”

Rooman klubin mukaan väestön rajoittaminen on välttämätöntä luonnon tasapainon saavuttamiseksi. Klubi toimitti aihetta käsittelevää raporttiaan Kasvun rajat ilmaiseksi kaksi miljoonaa kappaletta 23 kielellä 15000:lle mielipidevaikuttajalle ympäri maailman. Tempauksen rahoitti aluksi Rockefeller ja myöhemmin Volkswagen ja Ford. Kasvun Rajat-raporttia käyttivät myös monet ympäristöjärjestöt tukena omille argumenteilleen, huomaamatta, että kaikki mikä on lähtöisin Rooman Klubilta, sisältyy suunnitelmaan ohjata ihmisten ajattelua ja saada heidät vakuutettua hyväksymään uusi maailmanhallitus. Rooman klubin johdolla annettiin myös toinenkin raportti nimeltä Global 2000. Se loi hyvin pelottavan kuvan maailman tulevaisuudesta, missä suunnaton liikakansoitus, raaka-aine- ja elintarvikepula ja ympäristöuhka vaatisivat ainakin 170 miljoonan ihmisen hengen vuoteen 2000 mennessä. Sitä seurannut raportti Global Future a Time to Act esitti toimenpiteitä, kuten syntyvyyden säännöstely sterilisoimalla sekä tieteellisen kehityksen ja tekniikan siirron jarruttaminen kehitysmaihin, jotka kuitenkin hyllytettiin hieman myöhemmin.

On myös merkittävää, että edellä mainittujen raporttien kirjoittaneet poliitikot, pankkiirit, teollisuusomistajat ja akateemikot edistävät politiikkaa, mitä Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki harjoittavat. Näiden harjoittaman politiikan seurauksena miljoonat ihmiset ovat kuolleet nälkään ja kärsimykseen. Esimerkiksi eräs Global 2000 raportin alkuunpanijoista, Robert McNamara (Bilderberg, Trilateraali komissio, CFR) oli Maailmanpankin presidentti, jonka virka-aikana aiheutettiin suurta kärsimystä ja ympäristötuhoa kolmannessa maailmassa.

Michail Gorbatsov, joka on David Rockefellerin ja Henry Kissingerin (kummatkin CFR, Bilderberg, Trilateraalinen komissio) ystävä, alkoi äkisti puhua lämpimin sanoin ympäristöstä. Hän sanoi:

”Ekologinen kriisi, jonka edessä seisomme, otsonikerrosten ohentumisesta metsätuhoihin ja ilmansaastumisiin, on traaginen, mutta vakuuttava todiste siitä, että maailma jossa kaikki elämme, on tiiviisti yhteen kytketty ja kaikilta osiltaan toisistaan riippuvainen. Tämä tarkoittaa, että tarvitsemme sopivan kansainvälisen toimintaohjelman ekologian alueelle. Vain siten voimme välttää ekologisen katastrofin. Sellaisen toimintaohjelman toteuttaminen voi merkitä epätavallisia ja vaikeita ongelmia, joka vaikuttaa valtioiden riippumattomuuteen.”

Rooman klubi on tukenut myös voimakkaasti kehitystä elektronisen rahankäytön yhteiskunnan luomiseksi. Friedrichsin ja Schaffin toimittamassa kirjassa Microelectronics and Society: A Report To the Club of Rome (Mikroelektroniikka ja yhteiskunta: Raportti Rooman klubille) sanotaan:

“Siirtyminen yhteiskuntaan, jossa ei käytetä käteistä rahaa, näyttää väistämättömältä. Sen saa aikaan teknologinen kehitys, jonka tuo mikroelektroniikka ja sähköiseen rahojen siirtoon liittyvä huomattava kulujen säästö.”

Eskatologiaa tutkivat huomasivat jo tällöin yhteyden ihon sisäiseen sirujärjestelmään, mitä Rooman klubi ja monet muut järjestöt ja organisaatiot lobbaavat tänä päivänä.

Yhdistyneet kansakunnat

2000px-UN_emblem_blue.svg

“YK on lopulta symboli maailmanjärjestykselle, joka tullaan rakentamaan jonakin päivänä.” -Rockefeller-säätiö, 1958

Kuten Kansainliiton perustamisen kohdalla, perusteltiin myös YK:n tarpeellisuutta keinona säilyttää rauha valtioiden välillä. Taka-ajatuksena oli kuitenkin Novus Ordo  Seclorum eli Uuden sekulaarin maailmanjärjestyksen aikaansaaminen pitkällä aikavälillä. Kun tarkastelee YK:n kehittymistä tänään, huomaa kuinka pitkällä jo ollaan.

YK:n kiisinhallinta vaikuttaa suunnittelemattomalta jälkiviisaudelta, mutta onkin erittäin hyvin suunniteltua. Sen ajatuksena on sodan aikaansaaminen jotta voitetun rauhan jälkeen voidaan rakentaa maailmaa uudelleen mielen mukaisesti. Eikä tämä suinkaan ole mikään uusi strategia, se on vain hieman modernisoitu versio teesi-antiteesi-synteesi-teoriasta jonka kehitteli Friedrich Hegel (1770-1831).

On merkittävää, että kylmästä sodasta huolimatta myös kommunistit tukivat YK:ta. Tunnuksen YK:lle loi kommunistivakooja Alger Hiss ja sen yhteyttä Neuvostoliiton tunnukseen ei voi kiistää. Kommunistisen puolueen entinen johtohenkilö Joseph Z. Kornfeder kuvaili YK:ta seuraavasti:

“YK:n kommunistisesti suunniteltu sisäinen rakenne on sosiologisen valloituksen malli, joka on tarkoitettu palvelemaan kommunismin tunkeutumista länteen. Se on nerokas ja petollinen.”

Coat_of_arms_of_the_USSR

Vertailun vuoksi Neuvostoliiton tunnus.

On siis selvää, että YK muiden Pyöreän Pöydän organisaatioiden tapaan toimii nationalististen aatteiden yläpuolella. Selkkaukset maailmalla saavat ihmiset kaipaamaan ratkaisuja ja niin maat kääntyvät YK:n puoleen. Vastauksena on ja tulee vasta edeskin olemaan vallan keskittäminen. Useimmat ihmiset YK:n palveluksessa uskovat toimivansa oikein, mutta tietävät tuskin mihin ovat sekaantuneet. He ovat vain pelinappuloita pelissä, jota eivät ymmärrä. YK:lle asetettu salainen suunnitelma on sama kuin mikä yhä enemmän tulee näkyviin EU:n suhteen.

Euroopan unioni on kehittynyt monimutkaiseksi valtakeskittymien rakenteeksi ja direktiiviviidakoksi, millä on vaikutukset monin tavoin meidän jokapäiväiseen elämäämme. Organisaatio on muuttunut tunnistamattomaksi elimeksi olemassaolonsa aikana, alun kauppayhteisöstä keskitetyksi hirmuvallaksi. Kaikki on tapahtunut asteittain, ikään kuin salaa, mutta katsomalla taaksepäin huomaa kuinka paljon valtaa kansallisvaltiot, läänit ja kunnat ja yksityiset ihmiset ovat antaneet pois. Ratkaisut, jotka koskevat jokapäiväistä elämäämme, tehdään yhä kauempana ja tullaan lopulta tekemään YK:ssa.

YK:n suunnitelmat maailmanarmeijan muodostamisesta etenevät “rauhanturvatehtävien” myötä. Nämä kriisit ovat kuitenkin toteuttaneet järjestön agendaa Hegelin dialektiikan kehitysvaiheiden kautta. Aamulehti kirjoitti 9.4.1993:

“Yli 7500 ammusta löytyi torstaina Bosnian saarrettuun pääkaupunkiin Sarajevoon pyrkineestä YK:n avustusrekasta, kertoivat YK-lähteet torstai-iltana. Kätkön löysivät tiesulkua vartioivat serbit. Löytö oli paha arvovaltatappio YK:lle, joka on kiistänyt serbien aikaisemmat väitteet avustuskuljetusten mukana olevista aseista.”

Toimittajien Peik Johanssonin ja Abdulcadir Mohamed Diesow’in kirja Operaatio Somalia paljasti YK:n likaista peliä Somaliassa sekä siihen liittyvää harhaanjohtavaa uutisointia maailman tiedotusvälineissä. Kirjan mukaan operaatio on esimerkki YK:n täydellisestä fiaskosta, missä ei edes yritetty ratkaista ongelmia humanitäärisesti ja poliittisesti. YK:n toimesta tapettiin ja kidutettiin lukuisia siviilejä, sekä muun muassa pommitettiin täynnä potilaita ollutta sairaalaa, jossa yli 60 siviiliä sai surmansa ja sadat haavoittuivat.

YK:n alla toimii konsultiivinen instituutio nimeltä Lucis Trust, jonka edustajat osallistuvat YK:n lisäksi kymmenien eri kansainvälisten yhtiöiden ja organisaatioiden istuntoihin. Näitä ovat muun muassa IMF, Rockefeller-säätiö, Coca Cola-yhtiö, Kansainvälinen opetusjärjestö, -tieteenedistämisinstituutti ja Kristillinen lastenrahasto. Lucis Trust perustettiin vuonna 1920 alunperin nimellä Lucifer Trust, perustajanaan teosofi ja okkultikko Helena Blavatskyn seuraaja Alice Ann Bailey. Tällaisten kytköksien kautta voi ymmärtää YK:n kaksinaamaisen, rasistisen ja luciferisen toiminnan kolmannen maailman valtioissa.

Nämä järjestöt ovat illumiaattien poliittisten toimien elimiä, jotka käsittävät länsimaissa nykyään useimmat vallanpitäjät. Merkittävin rekrytointikanava Pyöreän Pöydän järjestöille on ollut vapaamuurarien veljeskunta, minkä jäsenet käsittävät Suomessakin eri alojen huippuvirat, aina valtiontehtävistä kirkkoon asti.

Tämän artikkelin  pääasiallisina lähteinä on käytetty Pekka Lahtisen kirjaa Maailman yhdentyminen, maailman petollisin hanke toteutumassa (1994) ja Sven-Olof Jakobssonin kirjaa Salainen asiakirja no1 (2009).

Advertisements

3 thoughts on “Pyöreä Pöytä – verhohallitusten verkosto

  1. Pingback: Viisi faktaa Euroopan unionista | BELTSASSAR

  2. Pingback: Ihmeellinen ennustus suurvalloista ja globalismista | BELTSASSAR

  3. Pingback: Maailma on pahan vallassa | BELTSASSAR

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s