3. Elämä syntyi elottomasta

Seitsemän väärää tieteellistä väittämää

  1. Luonnontiede ei tarvitse Jumalaa
  2. Maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä
  3. Elämä syntyi elottomasta
  4. Evoluutio on kehittänyt luonnon monimuotoisuuden
  5. Samanlainen geeniperimä on todiste yhteisestä esi-isästä
  6. Evoluutioteoria pyrkii tieteelliseen käsitykseen
  7. Jumalan olemassaololle ei ole järkeviä perusteita

bakteeri_etu310812PP_lh

Olipa kerran esisolu

Maapallon on arvioitu syntyneen 4,6 miljardia vuotta sitten. Kuuma planeetta oli eloton ja vuosimiljoonien aikana merien rannikoille muodostui aluksi yksinkertaisia kemiallisia yhdisteitä. Myöhemmin monimutkaisemmista yhdisteistä kehittyi mikroskooppisen pieniä orgaanisia aineita sisältäviä rakkuloita. Rakkula pystyi jakautumaan uusiksi rakkuloiksi ja näin tapahtui alkusynty meressä 4 miljardia vuotta sitten.  Ensimmäisen solun synty tällaisesta rakkulasta on ollut mahdollinen alkumaapallon oloissa tuliperäisillä alueilla merenpohjassa tai laavan virratessa merenlahtiin. Biologinen evoluutio käynnistyi. -eBiologia 9, Ihmisen biologia

The Origin of Life Foundation niminen säätiö tarjosi taannoin miljoonan dollarin löytöpalkkiota henkilölle, joka pystyy osoittamaan mekanismin, millä elämä on saanut alkunsa elottomasta materiasta. Vuonna 2013 säätiö lakkasi tarjoamasta palkkiota, koska kukaan ei ollut edes yrittänyt lunastaa sitä. Tästä huolimatta oppikirjat ovat kertoneet vaihtelevia sepitelmiä esisolun syntymisestä ikään kuin faktoina. Teoriat, joiden mukaan aminohapot konsentroituivat alkuliemessä tai että RNA katalysoi proteiinin, eivät edes pyri tuottamaan järkiperäistä selitystä elämän olemassaololle. Koska alkusolun naturalistinen kehittyminen on osoittautunut mahdottomaksi, ovat jotkut naturalistit kiusaantuneena pyrkineet kiistämään ‘elämän’ olemassaolon:

Kysymys elämän syntymisestä on lähes vailla sisältöä.. Elottoman ja elävän välillä ei ole laadullista eroa. -Prof. Risto Nieminen, Aalto-yliopisto

Tällaisella tietoteoreettisella nihilismillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tieteen kanssa. Arvostettu mikrobiologi ja kemisti Louis Pasteur osoitti jo 1800-luvulla kokeillaan, etteivät elävät olennot, tässä tapauksessa mikro-organismit, synny itsestään. Kokeellisella tutkimuksella ei ole kyetty osoittamaan mitään muuta; elämä syntyy aina vain elämästä.

Tiettyjen periaatteellisen tason mahdottomuuksien tunnustaminen loi perustan eräille fysiikan ja kemian pääperiaatteille. Samoin sen tunnustaminen, että eläviä olentoja ei voida ymmärtää fysiikan ja kemian perustalta ei suinkaan rajoita ymmärrystämme elämästä vaan ohjaa sitä oikeaan suuntaan. -Kemisti Michael Polanyi

Huolimatta orgaanisen evoluution ylitsepääsemättömästä ongelmasta, tutkijat ovat kuitenkin kehittäneet teoreettisen mallin oletetusta esisolusta, jota kutsutaan hypoteettiseksi minimisoluksi. Se näyttää kaikessa “yksinkertaisuudessaan” seuraavalta:

hypo-mini-sol

Oppikirjat ovat viitanneet esisolun mahdollisuuteen Ureyn-Millerin kokeella, jossa tutkijat valmistivat kolmeatoista aminohappoa vedestä, ammoniakista, metaanista ja vedystä. Kokeen aikaansaannoksilla esisolu ei kuitenkaan koostuisi lainkaan. Hypoteettinen minimisolu tarvitsee luonnossa esiintyvista aminohapoista vain vasenkätisiä, minkä lisäksi nukleiinihappoa eli DNA:ta ja ribonukleiinihappoa eli RNA:ta, riboosisokeria, libidejä ja rasvahappoja solumembraaniin sekä vitamiineja ja koentsyymiä. Näistä aineellisista osista – joita ei esiinny edes elottomassa materiassa – voisi koostua minimisolu, mutta ilman perimän informaatiota se olisi yhä kuin CD-levy ilman sisältöä. Solulta puuttuisi yhä kyky lisääntyä ja väitetty kyky kehittyä.

sol-muod

Tutkijat ovat vakuuttuneita, että tällainen solun sattumanvarainen syntyminen luonnossa on mahdotonta. Fred Hoyle suoritti todennäköisyyslaskelmia hypoteettisen solun sattumanvaraisesta syntymisestä, missä hän päätyi todennäköisyyteen 1 x 10-40000. Todennäköisyyslaskennassa teoreettinen mahdottomuus on  1 x 10-50, eli tällöin tapahtumaa ei tule tapahtumaan.

Aineen hyviin tapoihin kuuluu muuttua eläväksi, jos ympäristö sen sallii. -Esko Valtaoja, Kotona maailmankaikkeudessa, s. 58

Ironista, sillä ehkäpä tunnetuimman kehitysopin kannattajan, ateisti Richard Dawkinsin mukaan näennäistieteen harjoittaminen johtuu:

.. joko lapsellisesta tai alkeellisesta tiedekäsityksestä tai pahimmillaan petoksesta, jolla tavoitellaan taloudellista tai poliittista hyötyä.

Palautumaton monimutkaisuus

Meidän täytyy myöntää, että tällä hetkellä ei ole yksityiskohtaista darvinististä selitystä minkään biokemiallisen tai solujärjestelmän evoluutiosta, on vain erilaisia toiveikkaita spekulaatioita. -Biokemian emeritusprofessori Franklin Harold

Biokemisti Michael Behe loi käsitteen palautumaton monimutkaisuus kuvaamaan biologisia monimutkaisia rakenteita. Nämä rakenteet koostuvat useista yhteensopivista, toisiinsa vaikuttavista osista, jotka osallistuvat järjestelmän perustoimintaan, mutta joista minkä tahansa poistamisella loppuisi koko järjestelmän toiminta. Asiaa Behe havainnollistaa hiirenloukulla, joka koostuu pohjasta, pyydyksestä, jousesta ja vasarasta. Näiden kaikkien tulee olla paikoillaan, ennen kuin hiirenloukku voi toimia. Yhdenkin osan poistaminen luonnollisesti tuhoaa koko hiirenloukun toiminnan. Behen mukaan tällaisia kokonaisia järjestelmiä ovat veren hyytymistekijät, värekarvat ja immuunijärjestelmä. Todellisuudessa ei ole mitään hyväksyttyä teoriaa, minkä mukaan maailmankaikkeuden hienosäädetty järjestys tai solun monimutkainen rakenne informaatioineen kykenisi syntymään vaiheittain ja sattumalta. Esimerkkinä yhdestä elämän mahdollistavasta redusoimattomasta monimutkaisesta prosessista on fotosynteesi:

  1. otsonikerros suojelee maanpintaa auringon ultraviolettisäteilyltä
  2. kasvit sitovat auringonvaloa energiaksi
  3. prosessissa vapautuu happea
  4. otsonikerros muodostuu hapesta
  • → synteesi.

Ei ole yhtäkään tieteellisen tarkastelun tai todennäköisyyslaskennan kestävää teoriaa, kuinka tällaiset kokonaisuudet syntyisivät vaiheittain. Evolutionistit kritisoivat palautumatonta monimutkaisuutta esittämällä, että monimutkaiset järjestelmät olisivat rakentuneet jonkinlaisten tukirakenteiden avulla, jotka olisivat poistuneet järjestelmän valmistuttua. On myös esitetty, että hiirenloukun osat voisivat yhtä hyvin olla solmioteline, paperipaino ja avaimenperä. Kritiikillä ei ole kuitenkaan tieteellistä painoarvoa, koska oletettuja tukirakenteita tai vaihtoehtoisia käyttökohteita ei voida osoittaa tai falsifioida eivätkä ne siten kuulu tieteen piiriin. Redusoimattoman monimutkaisuuden käsitys on yksi todiste lisää, ettei tunnettua kaikkeutta ja sen monimuotoisuutta voi syntyä vaiheittain sattumanvaraisesti räjähdysten tai liemien kautta.

Advertisements