4. Evoluutio on kehittänyt luonnon monimuotoisuuden

Seitsemän väärää tieteellistä väittämää

  1. Luonnontiede ei tarvitse Jumalaa
  2. Maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä
  3. Elämä syntyi elottomasta
  4. Evoluutio on kehittänyt luonnon monimuotoisuuden
  5. Samanlainen geeniperimä on todiste yhteisestä esi-isästä
  6. Evoluutioteoria pyrkii tieteelliseen käsitykseen
  7. Jumalan olemassaololle ei ole järkeviä perusteita

 darw_evo

Evoluution sekavat käsitteet

Evoluutio on ilmiö, jossa sukupolvien myötä eliöpopulaation geenivarastossa tapahtuu muutoksia. Mutaatio on eliön DNA:ssa tai sen kopioitumisessa tapahtuva satunnainen muutos tai virhe. Luonnonvalinnan ansiosta parhaiten ympäristöönsä sopeutuvat yksilöt menestyvät populaatiossa. Luonnonvalinnan muotoja on seksuaalivalinta, mutaatiot, migraatio ja geneettinen ajautuminen. Tähän asti evoluution määritelmä on tieteellisesti todistettu. 

Ja koska luonnollinen valinta vaikuttaa ainoastaan työskentelemällä kunkin eliön hyväksi, pyrkivät kaikki ruumiilliset ja sielulliset kyvyt kehittymään kohti täydellisyyttä. -Charles Darwin, Lajien synty, s. 666

Evoluutioteoria jatkaa kuitenkin uskomuksella, että eliöt ovat kehittyneet mahdollisesta alkusolusta kaikkeen luonnon monimuotoisuuteen ja jatkuva kehityksen evoluutioprosessi on yhä käynnissä. On havaittu joitakin harvoja – vaikkakin kiistanalaisia – hyödyllisiä mutaatioita, mutta ne eivät vielä ole todisteena darvinistiselle lajien kehittymiselle. Ongelmana on, ettei kertaakaan olla havaittu uuden geneettisen koodin lisääntymistä. Tutkijat voivat aktivoida tai passivoida geenejä, jolloin eliölle ikään kuin saadaan uusi ominaisuus tai sopeutuminen, mutta uutta geneettistä informaatiota ei silti synny. Geenien duplikoituminen ei myöskään luo uutta informaatiota, vaan kopioi olemassa olevan koodin. Kuten evolutionistitutkijatkin myöntävät, on suurin osa mutaatioista neutraaleja tai haitallisia, mikä todistaa entropian mukaista järjestelmän rappeutumista. Geneettistä informaatiota siis katoaa ajan myötä haitallisten mutaatioiden vaikutuksesta ja eliöt sairastuvat ja lopulta kuolevat sukupuuttoon.

Luonnonvalinta on naurettava termi, koska oikeastaan se ei sano yhtään mitään.. Sattumanvaraisuus ei voi valita mitään hyödyllistä, positiivista tai kehittyvää. Luonnollisesti sopivimmat jäävät eloon, mutta se ei todista evoluutiosta. -Karl Popper, tieteenfilosofi

Darvinistisen lajien kehittymisen teoria on syntynyt virhepäätelmästä:

  1. mutaatio + valinta = muuntelu (ns. mikroevoluutio)
  2. muuntelu + paljon aikaa = kokonaan uudenalaisten rakenteiden ja toimintojen eli uusien eliöiden synty (ns. makro/ megaevoluutio)

Ensimmäinen kohta on sopeutumista, mutta toiselle kohdalle ei ole tieteellisiä perusteluita. Taksoneihin luokitellut lajit voivat lajiutua lajien sisäisesti olemassa olevilla geneettisellä informaatiolla, kuten susista ketuiksi, sakaaleiksi ja kesykoiraroduiksi, mutta eivät koskaan lajinsa ulkopuolisesti. Kaikkia eliömaailman tasoja erottaa kuilu, jota ei ole ylitetty kokeellisessa tutkimuksessa kertaakaan. Kesykoirarotujen jalostus havainnollistaa informaation katoamisen, kun ylijalostuneet rodut perivät yhä enemmän haitallisia ominaisuuksia kuten hengitysvaikeuksia. Sopeutuminen ja lajiutuminen tapahtuu siis aina olemassa olevalla geneettisellä informaatiolla.

Ei ole mitään tunnettua luonnonlakia, prosessia, eikä tapahtumien sarjaa, joka voisi aiheuttaa informaation ilmentymisen materiassa itsestään. -Werner Gitt ja Lee Spetner

Todellisuudessa empiirisesti havaittu evoluutio eli geenivarastojen muutos todistaa vahvasti kehitysoppia vastaan, koska muutokset etenevät kohti virhekatastrofia eli sukupuuttoa. Kyse on siis Raamatullisen luomisopin mukaisesta rappeutumisesta. Kuten aikaisemmin havaittiin, on järjestyksen täytynyt termodynamiikan toisen lain mukaisesti olla täydellisempi kuin se on nyt.

Kaikissa tunnetuissa esimerkeissä spesifisen informaation takana on aina älykkyys. DNA:ssa varastoitu uskomattoman monimutkainen, spesifinen informaatio, ei selity DNA:n fyysisillä ominaisuuksilla sen paremmin kuin kirjaston kirjojen sisältö selittyy paperilla ja painomusteella. -Luominen ry

Kun todisteiden puutteista tuli todiste

Meidät on tuomittu elämään vain muutama vuosikymmen ja se on liian hidasta, liian pieni määrä aikaa jotta voisimme nähdä evoluution etenevän. -Richard Dawkins

Koska kehitysopin edellyttämiä mekanismeja ei olla löydetty, on teorian väitetty olevan historiallinen tapahtumien ketju minkä fossiiliketjut ja geologiset kerrostumat todistavat. Miljoonien ja taas miljoonien välivaiheiden fossiiliketjut ovat pysyneet silti täytenä mysteerinä.

Miksei jokainen geologinen muodostelma ja kerrostuma ole täynnä sen kaltaisia [eliöiden] välimuotoja? Geologia ei selvästikään paljasta mitään sen kaltaista tasaisesti etenevää orgaanista ketjua; ja tämä on selkein ja vakavin vastalause joka voidaan esittää teoriaani kohtaan. -Charles Darwin

Charles Darwin toivoi, että tulevat fossiililöydöt osoittaisivat oikeiksi hänen näkemyksensä välimuodoista. Näin ei ole kuitenkaan käynyt 150 vuoden tutkimustyön aikana, mistä tunnettu paleontologi Stephen Jay Gould paljasti taannoin:

Välittävien muotojen äärimmäinen harvinaisuus fossiiliaineistossa pysyy jatkuvasti paleontologien ammattisalaisuutena. Oppikirjojamme koristavat evoluutiopuut sisältävät tosiasia-aineistoa ainoastaan haarojensa päissä ja taitekohdissa. Loppu on päättelyä, olipa se sitten kuinka järkevää tahansa, ei fossiilien todistusta.. En halua millään tavalla halventaa asteittaisen evoluutionäkemyksen potentiaalista pätevyyttä. Haluan vain huomauttaa, ettei sitä koskaan ’ole havaittu’ kallioissa.

Myös Gouldin tunnettu ja arvostettu tukijakaveri Niles Eldredge on paljastanut:

Me paleontologit olemme sanoneet, että elämän historia tukee [kertomusta asteittaisista sopeutumista edistävistä muutoksista], vaikka koko ajan tiedämme, ettei se tue sitä.

National Geographic niin ikään myönsi hiljattain:

Valaiseva, mutta aukkoinen fossiilirekisteri on kuin filmi evoluutiosta, jossa 1000 otoksesta 999 on kadonnut.

Evolutionistit siis myöntävät, että 99.9% todistusaineistosta puuttuu. Todisteet välimuodoista viittaavat vain kouralliseen, jopa heidän omassa piireissään kiisteltyihin ja kyseenalaisiin välimuotoehdokkaisiin. Tätä puutetta on taas pyritty selittämään punktualismilla, minkä mukaan eliöt kehittyivät niin nopeasti, että ne jättivät fossiilirekisteriin vain vähäisiä jälkiä kehityksestään. Kehitysopillinen kehäpäätelmä vaihtoi tasaisen kehittymisen nopeiksi hyppäyksiksi ja teki samalla todisteiden puutteista todisteen.

Koska geologiset kerrostumat ja fossiilirekisterit todistavat täysin kehitysopillista käsitystä vastaan, on kehitetty muita keinoja peitellä kriittistä ongelmaa. Kehitysopin kannattajat ovat pyrkineet muuttamaan eliöiden taksoneihin perustuvaa lajien tieteellistä luokittelua kladistiikkaan perustuvaksi, minkä tarkoituksena on heijastaa eliöiden evolutiivista polveutumishistoriaa eli luokitella lajit eri ominaisuuksien “syntyhistorian” mukaan. Kladistiikan mukainen päättely on ns. stetson-tiedettä, missä erilaisille ominaisuuksille kehitetään mitä päättömämpiä syntykertomuksia tukemaan evoluution 99,9% puutteellista fossiilien filminauhaa.

Advertisements