Miksi emme löydä elämää muualta avaruudesta?

Vieraan älyelämän on muun muassa epäilty välttelevän meitä, horrostavan jossain tai ehkäpä evoluutio ei vain etene. Siellä jossain.

Darvinistit tarjosivat jälleen hupia Ylen artikkelissa, jossa tutkijat ihmettelivät, miksei elämää löydy muualta avaruudesta. Tähän tutkimukseen on käytetty vuosikymmenten aikana mittaamattomia määriä aikaa ja rahaa, sillä kehitysopin mukaan elämää voi sattumalta syntyä elottomaan ympäristöön, ”kunhan olosuhteet sen sallivat”.

Aivan kaikki tutkijat eivät kuitenkaan käsitystä pureksimatta niele, esimerkiksi Dissent from Darwin-järjestön yli yhdeksän sataa allekirjoittanutta professoria pitää darvinismia kykenemättömänä selittämään maailmankaikkeuden syntyä ja olemassaoloa.

Tutkijat ovat listanneet valtavan määrän fysikaalisia, biologisia, geologisia sekä tähtitieteellisiä elämän mahdollistavia tekijöitä, jotka huomioiden teoreettinen todennäköisyys elämälle suotuisalle maailmankaikkeudelle on 1:10500. Siksi tunnetut satatuhatta miljoonaa galaksia ympärillämme, joissa kussakin on satatuhatta miljoonaa aurinkoa, ovat aivan liian pieni määrä aurinkokuntia, jotta toinen maan kaltainen planeetta olisi todennäköinen.

Ylen artikkeliin viitaten, evoluutio kyllä toimii, mutta ei niin kuin darvinisti haluaisi uskoa toimivan. Evoluutiossa tieteellisesti katsottuna tapahtuu

  1. elöiden geeneissä sukupolvien myötä mutaatioita, eli muutoksia tai virheitä; sekä
  2. luonnonvalintaa, jossa populaatioissa menestyy parhaiten ympäristöön sopivat eliöt.

Darvinistit ovat laskeneet, että jos

  1. mutaatio + valinta on muuntelua (ns. mikroevoluutio), täytyy myös
  2. muuntelun + paljon aikaa olla kokonaan uudenalaisten rakenteiden ja toimintojen eli uusien eliöiden syntyä (ns. makro/ megaevoluutio).

Ainoa miinus teoriassa on sen lähtökohdassa: mutaatio ei ole koskaan tehnyt uutta geneettistä koodia. Tutkijat ovat passivoineet tai aktivoineet jonkin eliön olemassa olevia geenejä, mutta mitään uutta ei ole syntynyt. Koko kehitysopillinen teoria nojaa puhtaasti Charles Darwinin kirjan Lajien synty pari vuosisataa vanhaan lausahdukseen:

Ja koska luonnollinen valinta vaikuttaa ainoastaan työskentelemällä kunkin eliön hyväksi, pyrkivät kaikki ruumiilliset ja sielulliset kyvyt kehittymään kohti täydellisyyttä. -Charles Darwin, Lajien synty, s. 666

Kukaan, parin vuosisadan aikana Charles Darwinista lähtien, ei ole nähnyt evoluution luovan mitään uutta, päin vastoin. Näemme luonnossa devoluutiota, eli olemassa olevan informaation katoamista. Eliöiden geneettinen koodi rapistuu, eikä esimerkiksi ihmislaji voi olla genetiikan tutkijoiden mukaan yli kymmentä tuhatta vuotta vanha. Luonnontieteiden isät uskoivat Raamatun kreationismiin, ja tekivät suuria löytöjä tieteen eteen. Nyt, kun darvinismi sanelee luonnontieteen tutkimuksen ehdot, tieteiden kehitys on pysähtynyt ja varoja käytetään valtavia määriä tyhjän päiväiseen elämän etsimiseen avaruudesta, vaikka se on teoreettisesti moneltakin kannalta täysin mahdotonta.

Tämä auringon, planeettojen ja komeettojen muodostama mitä kaunein järjestelmä on voinut syntyä vain älykkään ja voimakkaan olennon suunnitelmasta ja hallinnasta.. Me tunnemme hänet vain hänen luomistekojensa viisaudesta ja erinomaisuudesta. -Isaac Newton

Advertisements